Kuudes päivä

Hiljaiseloa Mamin ja Pojun välillä eilisen jälkeen. Blogin hän sentään on käynyt lukemassa.

Käsittelen seuraavaksi sitä, millaista touhu Mamin ja Pojun välillä voisi käytännössä olla. Tarkoitan tällä itse leikkien luonnetta ja sisältöä.

Ensimmäiseksi on tietysti ymmärrettävä, että mitään kaavaa ei voi olla olemassa. Todellisuus on aina joidenkin yksittäistapausten yhdistelmä, tilanne elää jatkuvasti ja suhteen dynamiikka määrää, mihin suuntaan asiat kehittyvät.

Ensinnäkin on mahdollista, että leikit ovat lyhyitä, juonettomia ja niissä tapahtuu jotakin vain toiselle osapuolelle. Toisessa ääripäässä ovat tuntikausia kestävät sessiot, joissa voi olla mukana arkielämän tapahtumia ja juonen kehittämistä ilman mitään suunnitelmaa.

Tilanne voi esimerkiksi alkaa työpäivän aikana tapahtuvalla viestittelyllä, jossa Mami käskee Pojun tehdä jotain tai valmistautua jollain tavoin myöhemmin odottaviin tapahtumiin. Pukeutuminen saattaa olla käskettyä jo aamusta alkaen ja niin edelleen. Odottaminen on usein se paras osa jännitystä ja niin tässäkin.

Usein leikki saattaa alkaa Pojun tottelemattomuudesta, jota Mami ei voi jättää rankaisematta. Poju todennäköisesti pyrkii näihin tilanteisiin, ja Mamin on otettava riittävän kovat otteet käyttöön, jotta Pojun ei kannata kalastella näitä tilanteita liian kevytmielisesti. Jos toisaalta onkin niin, että Mami on halukkaalla tuulella, hänellä on kyllä keinonsa saada Poju tekemään rankaisua vaativa virhe, vaikka Poju kaikin keinoin pyrkisi sitä välttämään.

Stereotyyppisiä juonellisia leikkejä ovat roolileikit, esimerkiksi asetelma, jossa vanhempi nainen päättää kurittaa huonosti käyttäytyvää pojannaskalia, mutta piiskauksen aiheuttama reaktio pojan jalkovälissä pakottaa tädin turvautumaan kovempiin otteisiin.

Pitemmän kaavan mukainen leikki voisi mennä esimerkiksi niin, että Mami ja Poju lähtevät viikonloppuna eri aikaan radalle, mutta päätyvät lopulta samaan ravitsemusliikkeeseen, jossa he esiintyvät toisilleen tuntemattomina replikointia myöten, lähtevät yhdessä samaan osoitteeseen, jossa vasta paljastuu, millaisen käsittelyn uhriksi pahaa-aavistamaton Poju joutuu.

Eläinleikki, jossa Pojulla on koiran rooli, antaa paljon mahdollisuuksia. Tähän leikkimuotoonhan jo bloginsa päivittämisen lopettanut Kurittajatar oli ihastunut. Koiralle on kenen tahansa helppo keksiä puhuttavaa. Sille voi leperrellä vapaasti kaikenlaista ja sille voi samoin tehdä kaikenlaista. Naamari voi vielä tehdä lemmikistä erityisen persoonattoman, jonka tunteista ei paljon tarvitse välittää. Samalla asetelma tarjoaa helppoja juonenkäänteitä syöttämisestä alkaen.

Lähempänä naissukupuolen ihannetta voisi olla kylpyläviikonloppu, joka painottuu Mamin hemmotteluun ja mekaaniset aktit jäävät vähemmälle.

Olen näissä jutuissa korostanut puhumisen merkitystä, ja se tarkoittaa puhumista leikkien aikana, johon juuri juonellinen kuvio on omiaan. Pelkkä sidonta ja piiskaus ilman sen kummempaa järjellistä syytä ei pidemmän päälle ole kestävä tapa. Puhua pitää kuitenkin myös leikkien ulkopuolella, siitä mitä kumpikin haluaa ja miten asiat kokee ja mitä haluaisi tapahtuvan. Yhteisymmärrys arkielämässä on edellytys yhteisymmärrykselle näissä erittäin henkilökohtaisissa leikeissä.

Valitsin lopuksi käännöstehtävääni vinkin eri sivustolta kuin aiemmin. Tämä löytyy osoitteesta laotk.tumblr.com. Sivustot ovat kuitenkin sukua toisilleen, ja ainakin osa vinkeistä on samoja.

Kiusaa ja kiellä

Monet naiset ajattelevat, että pelkästään Pojun estäminen laukeamasta tuottaa halutun tuloksen.

Sen se tekeekin jonkin aikaa, mutta viikko tai kaksi lukittuna vähentää hänen turhautumistaan ja samalla hänen haluaan miellyttää sinua, jotta vuorostasi tekisit hänelle hyvää.

Yksinkertaisin ja luultavasti paras tapa estää mielenkiinnon katoaminen on kiusata ja kieltää.