maanantai 27. heinäkuuta 2020

Naisen näkökulma

Pitkästä aikaa taas blogin täytettä. Ei mitään omakohtaista, vaan netin syövereistä löydetty teksti. Osoite on jälleen beautifulsecrets42.tumblr.com.

Aviomiehen hallintaa


Jos olisin tiennyt, kuinka hämmästyttävän helppoa olisi hallita miestäni ja saada hänet janoamaan tilaisuuksia tehdä minut onnelliseksi, olisin ottanut hänen orgasminsa valvontaani vuosia sitten.

Aivan uskomatonta. Vain viisi päivää hänen viimeisen "itsemääräämänsä" orgasmin jälkeen hänestä tuli niin taipuisa ja tottelevainen, että hän suostuu pesemään tiskit joka kerta, pysyvästi. Ja hän vihaa tiskejä. Vielä enemmän hän vihaa pyykkejä, melkein yhtä paljon kuin vessan puunausta.
Turha sanoakaan, että nämä ovat nyt hänen yksinoikeutensa.

Huomasin heti aluksi pari asiaa. Ensiksikin, että tätä ei voi ajatella rationaalisesti. Hän ei sano itselleen: "En tahdo kantaa hänen käsilaukkuaan mutta teen sen, koska hän ehkä antaa minun joskus laueta." Sen sijaan hänen tajunnassaan pyörii niin vahvasti halu miellyttää, että hänestä tuntuu hyvältä totella ja ajatus kieltäytymisestä ei edes käy hänen mielessään.

Toiseksi huomasin, että orgasmien hallinta toteuttaa itse itseään. Kun en anna hänen laueta, siitä seuraa niin nöyrä mielentila, että hänen on vaikea ajatellakaan rikkovansa sitä kieltoa. Voisi luulla, että mitä kauemmin hän joutuu olemaan laukeamatta, sitä voimakkaammaksi paine kasvaa ja sitä enemmän hän haluaa kapinoida, mutta asia ei ole niin. Paine kyllä kasvaa ajan myötä, mutta se suuntautuu minulle omistautumiseen. Mitä kauemmin hän pysyy laukeamatta, sitä mahdottomampaa hänelle olisi laueta ilman minun lupaani. Koska minä en pitäisi siitä, ja hänen mielentilassaan minun miellyttämiseni tuntuu hänestä niin luonnolliselta.

Joka saattaa kysyä, annanko ukkoni koskaan laueta vai pidänkö hänet pysyvästi turhautuneena. Vastaus on, että kyllä annan. Hänen orgasmiensa välillä kuluu yleensä mitä tahansa viikosta kuukauteen. Monien valtiattarien mielestä pitäisi varmaan puhua useista kuukausista, mutta olen huomannut hänen saavuttavan täydellisen tottelevaisuuden jossain kahden viikon kohdalla, eikä ajan pidentäminen tunnu voimistavan hänen palvelualttiuttaan.

Mutta miksi vaivaudun antamaan hänen laueta? Syyt ovat tässä:

- Se antaa hänelle jotain, jota odottaa, jotain, joka saa hänet erityisen halukkaaksi miellyttämään. Pidänhän hänet kyllä melkein pysyvästi sellaisessa tilassa, että hän ei pystyisi olemaan tottelematon, mutta en ole varma olisiko hän niin innokas poika ellei hän tietäisi saavansa palkintoaan ennemmin tai myöhemmin.

- Se on keino saada hänet tekemään tiettyjä asioita. Pakottaa hänet rikkomaan rajansa. Hän ei esimerkiksi pitkään aikaan suostunut pitämään talomme ulkopuolella pientä subin riipusta, jonka olin ostanut hänelle. (Olisiko jokin  tällainen? suom. huom.)
Joten asetin sen hänen seuraavan orgasminsa ehdoksi, ja kiusasin häntä hulluuden rajamaille enkä antanut hänen laueta ennen kuin hän suostui. Lupaukset, jotka saan hänet antamaan tällä tavalla  tuntuvat jättävän ikuisen jäljen hänen aivoihinsa. Aivan mahtavaa.

- Rakastan sitä tunnetta kun saan hänet sananmukaisesti räjähtämään. Saan kenties enemmän nautintoa siitä vallasta kun kiihotan hänet äärimmilleen kunnes hän jo melkein haluaisi kuolla, mutta ei ole hassumpaa sekään, kun hän ulvoo ja nytkähtelee halllitsemattomasti.

- Rakastan häntä ja haluan antaa hänelle mielihyvää. Menin naimisiin hänen kanssaan hyvästä syystä, kuten arvaatte. Hän on komea mies ja oikein kiltti poika ja ansaitsee kaiken sen onnen jonka voin hänelle antaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti